Kesälomareissulla tuli autossa kuunneltua tapoja uhmaten mainosrahoitteisia radiokanavia. Tarkoitan tällä noin kaksikymmentä kappaletta sisältäviä voimasoittolistoja, kellonaika- ja säätiedotuksia sekä riittävästi erilaisia mainostettavien tuotteiden ympärille rakennettuja kivoja pikku rallatuksia vuoron perään. Näitä huoltoasemapissataukojen lomassa, kokonaisuudesta jäi korkeakulttuuri aika etäälle.
Osaan paljon lauluja ihan ulkoakin. Olen niitä joskus jossakin jopa ääneen esittänyt ja saanut työstä korvausta. Mummot ovat itkeneet ja papatkin. En ole syitä välittänyt tiedustella. Tykkään musiikista, sitä on mukava kuunnella. Olemme myös laulavien ystäviemme kanssa todenneet, että joka asiasta ja sanasta on olemassa laulu ja se yleensä pääsee ilmoille, kun aasinsilta syntyy. (Yrittää-sanasta oli eilen vaikea keksiä.)
Mainitulla kesälomamatkalla lasten kanssa huomasin, että joka asiasta todella on laulu - ainakin mainoslaulu. Joka asiasta. Ehkä alapään kuivuudesta ei sentään tarvitsisi välttämättä tehdä viisua, kenties ilmankin voisi elää. Olisikohan mahdollista rakentaa radiomainos pelkän informatiivisen puheosuuden varaan vai onko todella aivan pakollista laulaa naisen pimpistä radiossa päiväsaikaan noin kaksi kertaa tunnin aikana?
Kirjoitan nyt tähän alle hengentuotteen, jonka kuunteleminen neljän päivän aikana saavutti vit-pisteen, jossa kanava vaihtui ensimmäisestä soinnusta. Katkoviivoilla merkitty on kolmitavuinen en--loppuinen tuotenimi, jota en kiusallanikaan tässä aio toistaa, koska minulla ei ole yhtään rahoittajaa tai yhteistyökumppania.
---
estrogeenin puute oli viedä sen
---
emättimen luonnollisen kosteuden
---
kuivuudesta turhaan kärsi en
---
asialla rakkauden
Ööh. Kuinka typeränä ihmistä voidaan pitää? Se on ihan varma, että vaikka kamelinvarpaani muuttuisikin kosteudeltaan saharalaisen dyynioppaan kengänpohjan kaltaiseksi (pelkkä hiki ja sekin sisäpuolella), en koskaan missään olosuhteissa hankkisi nestehukkaan apuvoimaa, jota on mainostettu lapsellisella ja alentavalla musiikkipätkällä maamme suurimmilla radiokanavilla. Olisin hiekkapaperi jalkovälissä ylpeästi voivottelematta, mutta tuota linimenttiä ei minun kosmetiikkahyllystäni löytyisi.
Miksi tässä maailmassa pitää järjestää tyhmistämistalkoita toistensa perään? Onko mainostoimiston pellepelottomille koskaan kustannettu yhtäkään kurssia näkemyksestä, tyylikkyydestä ja hienotunteisuudesta? Emättimen luonnollinen kosteus on asia, josta ei voi tehdä diskreettiä laulua eikä laulu myöskään tuo mainokseen mitään lisäarvoa. Ei voi tehdä diskreettiä eikä sen enempää mitään laulua, jos ei ole Mauri Antero Numminen, ja hänen tuotantonsa taas ei ole yltänyt voimasoittoon vuosikymmeniin (vaikka hän tekikin kappaleen kääntöpuolelta hanurista).
Tissi pimppi pylly peräpukama väliliha eturauhanen ummetus pissankarkailu ilmavaivat. Tässä muutamia, joista en halua kuulla mainoslaulua. Pystyn tällä elämänkokemuksella arvaamaan, että jos minulla on näihin liittyvää vaivaa, apteekista saattaa löytyä kättä pidempää, jos kuiskaan farmaseutille asiani ihan hiljaa hyllyjen välissä. Tarvitsen tietoa. Jos haluan musiikkielämyksen, avaan Spotifyn. Jos haluan myötähäpeän, avaan Iskelmän.
Tämmöinen avoimmuuden yhteiskunta, jossa uskotellaan, että kaikesta säästä sukuelimiin voidaan keskustella kenen kanssa vain ilman minkäänlaista häveliäisyyttä, on minusta kyseenalainen. Varsin vastenmieliseksi se muuttuu, kun ihmisten intiimeistä asioista syntyy duurirallatus, joka jää pitkällä aikavälillä soimaan korvaan siitäkin huolimatta, ettei vaivaa edes ole.
Vagifem. Vähän kuin fy fan. Ihan kelpo kirosana. Sitä tuskin kampanjalla haettiin.
perjantai 21. heinäkuuta 2017
tiistai 18. heinäkuuta 2017
Det är ju bra
Olin lapseni kanssa kirpputorilla. Hän ei halua ostaa koskaan mitään, koska hän on perinyt isältään elämänasenteekseen askeettisuuden. Tällä kertaa hän teki minut onnelliseksi ja poikkeuksen. Hän harkitsi valkoisen paljettimekon ostamista ja minä tunsin suurta voitonriemua orastavan materialismin äärellä. Minusta itse mekko näytti lähinnä lapsimorsiamelle sopivalta ja tiedustelinkin lapsukaiselta, missä hän on ajatellut pitävänsä puhtaanvalkoista kimallekolttua.
Virhe. Salamannopeasti hän muuttui omaksi eleettömäksi itsekseen ja sanoi; "Harkitsin asiaa vain hetken. JOS olisin ostanut tältä kirpparilta jotakin, olisin SAATTANUT ostaa tämän. En halua sitä kuitenkaan. Sillä voisi tosin mennä juhliin. Vaikka suomalaisilla ei ole koskaan mitään juhlia. Olisi muutettava Ruotsiin, siellä kaikki seremonioivat kuninkaallisten merkkipäiviä ja pitävät puutarhajuhlia. Ruotsalaiset ovat aina iloisia ja hymyilevät ja juttelevat paljon."
Tarkensin, että se on vähän ihmisestä itsestään kiinni, minkälaisia juhlia hän haluaa pitää ja kuinka paljon. Että ei ole rajan tälläkään puolella kiellettyä joskus aina pitää kutsuvieraskekkerit. Lapsi olisi niitä ruvennut samalle illalle jo järjestämään. Sanoin tietenkin, ettei se käy päinsä, ei sinne kukaan kuitenkaan tulisi näin lyhyellä varoitusajalla. Olin perussuomalainen ankeuttaja. Emme pitäneet mitään puutarhajuhlia, sehän lienee selvää, emme sinä iltana emmekä myöhemminkään. Eihän olisi ollut sitä paljettimekkoakaan.
Tänä iltana, kun perhe on poissa kotoa, katson Ylen Areenasta ohjelmaa Allsång på Skansen (olen luonnollisesti siivonnut jo kaikki kaapit). Siinä tukholmalaiselle aurinkoiselle puistoalueelle on kokoontunut iloisia, itseensä kevyesti suhtautuvia, tyylikkäisiin kesäasuihin pukeutuneita kaikenikäisiä ruotsalaisia. Vähän kuin jossakin rannikon vierasvenesatamassa saattaa joskus nähdä kotimaassakin, ohimennen, ja tuppaavat sielläkin puhumaan ruotsinruotsia. Jokainen hymyilee kameralle, monet tanssivat ja taputtavat käsiään. Joukossa on lapsia, jotka reippaasti laulavat mikrofoniin, kun sellainen tuodaan heidän eteensä.
Suomalaisille vastaava on mahdollista promillevälillä 0,49-0,51. Sen alle jäätäessä ollaan jäykkiä ja yli mentäessä katse ei enää seuraa terävästi. Vaatetuksessa emme tule koskaan pääsemään länsinaapurin tasolle. Toki on muistettava, mistä olemme lähtöisin. Metsäkansa on metsäkansaa. Säänmukainen pukeutuminen ennen kaikkea. Rumat ne vaatteilla koreilee.
Ruotsissa osataan. Tammerkosken sillalla -yhteislaulutilaisuus on länsinaapurin sisarohjelmaan verrattuna vaivaannuttavaa katsottavaa. Vaikka aurinko paistaisi Pohjoismaiden suurimmassa sisämaakaupungissa (Tampere), ihmiset ovat villahuiveissaan, mustissa körttiasuissaan ja väistelevät kameraa ja lopettavat laulamisen viimeistään sen nähdessään. Paikalle saapuneet ovat kuudenkymmenen ja kuoleman välissä. Tunnelma on virkeä kuin luterilaisessa jumalanpalveluksessa. Voisi luulla, että ihmiset ovat jalkapuihin kiinnitettyinä, kukaan ei seiso, taputa käsiään tai jammaile. Laulut on valittu virsikirjan lisälehdiltä osastosta elämän ehtoopuoli ja poismeno. Viimeiseksi ilmoille helähtää herkkä mollisointu ennen nauhoituksen loppurumpua.
Ajattelin tänään, että muutan kyllä Ruotsiin. Sinne on meiltä noin kolmekymmentä kilometriä matkaa, joten uho ei ole ylenpalttinen. Haluan, että ihmiset käyttävät hattuja ja hymyilevät toisilleen ja elämälle. Haluan sanoa "ganska bra" enkä "no enpä tiiä". Haluan tanssia juhannussalon ympärillä, en se otsassa.
Virhe. Salamannopeasti hän muuttui omaksi eleettömäksi itsekseen ja sanoi; "Harkitsin asiaa vain hetken. JOS olisin ostanut tältä kirpparilta jotakin, olisin SAATTANUT ostaa tämän. En halua sitä kuitenkaan. Sillä voisi tosin mennä juhliin. Vaikka suomalaisilla ei ole koskaan mitään juhlia. Olisi muutettava Ruotsiin, siellä kaikki seremonioivat kuninkaallisten merkkipäiviä ja pitävät puutarhajuhlia. Ruotsalaiset ovat aina iloisia ja hymyilevät ja juttelevat paljon."
Tarkensin, että se on vähän ihmisestä itsestään kiinni, minkälaisia juhlia hän haluaa pitää ja kuinka paljon. Että ei ole rajan tälläkään puolella kiellettyä joskus aina pitää kutsuvieraskekkerit. Lapsi olisi niitä ruvennut samalle illalle jo järjestämään. Sanoin tietenkin, ettei se käy päinsä, ei sinne kukaan kuitenkaan tulisi näin lyhyellä varoitusajalla. Olin perussuomalainen ankeuttaja. Emme pitäneet mitään puutarhajuhlia, sehän lienee selvää, emme sinä iltana emmekä myöhemminkään. Eihän olisi ollut sitä paljettimekkoakaan.
Tänä iltana, kun perhe on poissa kotoa, katson Ylen Areenasta ohjelmaa Allsång på Skansen (olen luonnollisesti siivonnut jo kaikki kaapit). Siinä tukholmalaiselle aurinkoiselle puistoalueelle on kokoontunut iloisia, itseensä kevyesti suhtautuvia, tyylikkäisiin kesäasuihin pukeutuneita kaikenikäisiä ruotsalaisia. Vähän kuin jossakin rannikon vierasvenesatamassa saattaa joskus nähdä kotimaassakin, ohimennen, ja tuppaavat sielläkin puhumaan ruotsinruotsia. Jokainen hymyilee kameralle, monet tanssivat ja taputtavat käsiään. Joukossa on lapsia, jotka reippaasti laulavat mikrofoniin, kun sellainen tuodaan heidän eteensä.
Suomalaisille vastaava on mahdollista promillevälillä 0,49-0,51. Sen alle jäätäessä ollaan jäykkiä ja yli mentäessä katse ei enää seuraa terävästi. Vaatetuksessa emme tule koskaan pääsemään länsinaapurin tasolle. Toki on muistettava, mistä olemme lähtöisin. Metsäkansa on metsäkansaa. Säänmukainen pukeutuminen ennen kaikkea. Rumat ne vaatteilla koreilee.
Ruotsissa osataan. Tammerkosken sillalla -yhteislaulutilaisuus on länsinaapurin sisarohjelmaan verrattuna vaivaannuttavaa katsottavaa. Vaikka aurinko paistaisi Pohjoismaiden suurimmassa sisämaakaupungissa (Tampere), ihmiset ovat villahuiveissaan, mustissa körttiasuissaan ja väistelevät kameraa ja lopettavat laulamisen viimeistään sen nähdessään. Paikalle saapuneet ovat kuudenkymmenen ja kuoleman välissä. Tunnelma on virkeä kuin luterilaisessa jumalanpalveluksessa. Voisi luulla, että ihmiset ovat jalkapuihin kiinnitettyinä, kukaan ei seiso, taputa käsiään tai jammaile. Laulut on valittu virsikirjan lisälehdiltä osastosta elämän ehtoopuoli ja poismeno. Viimeiseksi ilmoille helähtää herkkä mollisointu ennen nauhoituksen loppurumpua.
Ajattelin tänään, että muutan kyllä Ruotsiin. Sinne on meiltä noin kolmekymmentä kilometriä matkaa, joten uho ei ole ylenpalttinen. Haluan, että ihmiset käyttävät hattuja ja hymyilevät toisilleen ja elämälle. Haluan sanoa "ganska bra" enkä "no enpä tiiä". Haluan tanssia juhannussalon ympärillä, en se otsassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)