torstai 8. kesäkuuta 2017

Kymmenen viikon kesälima

Suvivitsi laahasi laimeasti viime lauantaina, se on yleensä ainoa juttu, joka jaksaa edes vähän hymyilyttää lukuvuoden päätteeksi. Oman ääneni lisäksi kuulin parin muun opettajan laulun, vaikka korkea sopraanoni ei yleensä minnekään kanna. Monesti tulee kuitenkin kiitettyä sitä laupeutta, joka armahtaa viimeisen kouluviikon jälkeen ja kyllähän kolmen ihmisen kuoroon jo liittyykin. Kylmä oli juhlapäivänä, pitsimekko tuntui samalta kuin puputytön asu perutuissa naamiaisissa ja suojavärikin oli kalenterista eikä suinkaan maastosta katsottu.

Kylmä vuodenaika päättyi toissapäivänä klo 23. Olin todistamassa hetkeä hamam-pyyhkeeseen (tarpeeksi suuri, ettei naapureiden tarvitse miettiä, minne katsoisivat) kääriytyneenä upouudella terassilla. Vedin henkeen kesää.  Pölyttäjän takalistokarvoitukseen tarkoitettu hitunen lensi kansankynttilää nenään ja toi tukun kavereitaan suoraan perille asti.  Ontelon takaseinässä väärin ohjelmoitu elimistö sai päästää puolustusjärjestelmänsä valloilleen ja kuihdutti elämänuskon sen kaikilta vinkkeleiltä tarkasteltuna. Avasi hanat täysille.

On vissiin olemassa silsoja, sieniä ja kutinoita, joita pystytään länsimaisen lääketieteen keinoilla edes jotenkin hoitamaan. Italialainen tutkimusryhmä meinaa vaihtaa venäläiseltä ihmiseltä pään ensi vuonna uuteen vartaloon, mitä voidaan jo pitää jonkinlaisena päättömänä (?) suunnitelmana. Ihailtavana yritteliäisyytenä. Tämä siitepölyhomma ei ole sellainen keksintökenttä ollenkaan. Apteekista ostettua linimenttiä ja innovaatiota on keittiöni työtasolla toisensa perään, voisin pitää kattavan tuote-esittelyn kaikista allergiaan liittyvistä saatavilla olevista hoitotuotteista, näytteet ovat jo kotonani käden ulottuvilla.

Kysyin farmaseutilta tällä viikolla, saanko tuplata setiritsiinivalmisteen käytön oireiden hoidossa. Ammatti-ihminen tunnisti lääkkeiden väärinkäyttäjän jo ulkomuodosta ja sanoi, että "kymmenelläkään tabletilla ei ole vielä saatu näyttöä myrkytysoireista, ota päivittäin niin monta kuin tarvitset". Teki mieleni kysyä, onko kymmenelläkään tabletilla saatu näyttöä tuloksellisesta allergian hoidosta. En kysynyt. Syytönhän se farmaseutti tilanteeseen on. Lopputulos ja hoitovaste näillä keinoin on kuitenkin se pyöreä numero. Mutta Yliopiston Apteekki selviää kuitenkin voitolle, toimitan oman osuuteni kansallisen kilpailukyvyn tukemisesta tällä tavalla lääkevalmistajien ja -jakelijoiden kautta. Oliko Uniikki-korttia?

En tiedä, kauanko tämä kestää. En tiedä, kauanko minä kestän tätä kesää - sitä on sentään takana kaksi ja puoli vuorokautta ja se on tuonut muassaan paljon muutakin kuin räkää ja kihinää. Kun armas aika joutuu, tulevat kärsäkkäät, turilaat ja jäärät. Ne lentävät pienten drone-koptereiden lailla ja takertuvat tukkaan ja silloin minä huudan korkealta eikä kukaan sano, että oletpa sinä hentoinen sopraano, yritäpä tuottaa sama ihan ääneen. Kohta linnut laulujansa visertää ja niiden ravinnoksi tarkoitettu hyttysmassa ehtii kupata kaikki paljaaksi unohtuneet ihoalueet ennen päätymistään kuoriutuneiden poikasten kiljuviin kurkkuihin. Ravintoketjua voisi vähän tiivistää tietyistä kohdista, pitää tehdä luomakuntaan kansalaisaloite. Käsittelyajat ovat toki helposti niin pitkiä, että tälle suvelle ei taida ehtiä minkään elimen käsittelyyn.

(Ihmisen on tyytyminen osaansa. Tässä saa seisoa eikä muuta voi. Saa myös istua ja maata, koska loma. Hyytelöiset silmät vuotavat, ei tarvitse miettiä, millainen meikki olisi alkukesän muodin mukainen - nyt se on au naturel eli maksamakkara tässä hei. Nenän alueen olen laajalti käsitellyt talouspaperilla, suorittanut sellaista kotikutoista mikrohiontaa. Lopputulos on punainen ja kipeä, saa nähdä häviävätkö juonteet. Jos niin käy, on kokeiltava seuraavaksi niistää parina päivänä otsaa. Lomarahat olen ohjannut suoraan apteekkiin, nehän kutistettiin jo muutenkin pienemmiksi. On liian kuuma, tukkimiehen täit ahdistelevat, pihassa on kaksikymmentä kiintokuutiota kuusimetristä koivurunkoa ja varastossa kahdeksankymmentä litraa valkoista talomaalia. Tarmon herraa on kuitenkin kiittäminen siitä, että ötökkäverkko on saatu oviaukkoon, pidetään sitä vaikka 11-vuotishääpäivälahjana. Se pitää kevyemmät harmit ulkopuolella, eivätkä koivurungot ole koskaan vielä yrittäneet haalautua itse sisälle, olen sen huomannut talven aikana.)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti