perjantai 21. heinäkuuta 2017

Voi V*#€%&#!

Kesälomareissulla tuli autossa kuunneltua tapoja uhmaten mainosrahoitteisia radiokanavia. Tarkoitan tällä noin kaksikymmentä kappaletta sisältäviä voimasoittolistoja, kellonaika- ja säätiedotuksia sekä riittävästi erilaisia mainostettavien tuotteiden ympärille rakennettuja kivoja pikku rallatuksia vuoron perään. Näitä huoltoasemapissataukojen lomassa, kokonaisuudesta jäi korkeakulttuuri aika etäälle.

Osaan paljon lauluja ihan ulkoakin. Olen niitä joskus jossakin jopa ääneen esittänyt ja saanut työstä korvausta. Mummot ovat itkeneet ja papatkin. En ole syitä välittänyt tiedustella. Tykkään musiikista, sitä on mukava kuunnella. Olemme myös laulavien ystäviemme kanssa todenneet, että joka asiasta ja sanasta on olemassa laulu ja se yleensä pääsee ilmoille, kun aasinsilta syntyy. (Yrittää-sanasta oli eilen vaikea keksiä.)

Mainitulla kesälomamatkalla lasten kanssa huomasin, että joka asiasta todella on laulu - ainakin mainoslaulu. Joka asiasta. Ehkä alapään kuivuudesta ei sentään tarvitsisi välttämättä tehdä viisua, kenties ilmankin voisi elää. Olisikohan mahdollista rakentaa radiomainos pelkän informatiivisen puheosuuden varaan vai onko todella aivan pakollista laulaa naisen pimpistä radiossa päiväsaikaan noin kaksi kertaa tunnin aikana?

Kirjoitan nyt tähän alle hengentuotteen, jonka kuunteleminen neljän päivän aikana saavutti vit-pisteen, jossa kanava vaihtui ensimmäisestä soinnusta. Katkoviivoilla merkitty on kolmitavuinen en--loppuinen tuotenimi, jota en kiusallanikaan tässä aio toistaa, koska minulla ei ole yhtään rahoittajaa tai yhteistyökumppania.

---
estrogeenin puute oli viedä sen
---
emättimen luonnollisen kosteuden
---
kuivuudesta turhaan kärsi en
---
asialla rakkauden

Ööh. Kuinka typeränä ihmistä voidaan pitää? Se on ihan varma, että vaikka kamelinvarpaani muuttuisikin kosteudeltaan saharalaisen dyynioppaan kengänpohjan kaltaiseksi (pelkkä hiki ja sekin sisäpuolella), en koskaan missään olosuhteissa hankkisi nestehukkaan apuvoimaa, jota on mainostettu lapsellisella ja alentavalla musiikkipätkällä maamme suurimmilla radiokanavilla. Olisin hiekkapaperi jalkovälissä ylpeästi voivottelematta, mutta tuota linimenttiä ei minun kosmetiikkahyllystäni löytyisi.

Miksi tässä maailmassa pitää järjestää tyhmistämistalkoita toistensa perään? Onko mainostoimiston pellepelottomille koskaan kustannettu yhtäkään kurssia näkemyksestä, tyylikkyydestä ja hienotunteisuudesta? Emättimen luonnollinen kosteus on asia, josta ei voi tehdä diskreettiä laulua eikä laulu myöskään tuo mainokseen mitään lisäarvoa. Ei voi tehdä diskreettiä eikä sen enempää mitään laulua, jos ei ole Mauri Antero Numminen, ja hänen tuotantonsa taas ei ole yltänyt voimasoittoon vuosikymmeniin (vaikka hän tekikin kappaleen kääntöpuolelta hanurista).

Tissi pimppi pylly peräpukama väliliha eturauhanen ummetus pissankarkailu ilmavaivat. Tässä muutamia, joista en halua kuulla mainoslaulua. Pystyn tällä elämänkokemuksella arvaamaan, että jos minulla on näihin liittyvää vaivaa, apteekista saattaa löytyä kättä pidempää, jos kuiskaan farmaseutille asiani ihan hiljaa hyllyjen välissä. Tarvitsen tietoa. Jos haluan musiikkielämyksen, avaan Spotifyn. Jos haluan myötähäpeän, avaan Iskelmän.

Tämmöinen avoimmuuden yhteiskunta, jossa uskotellaan, että kaikesta säästä sukuelimiin voidaan keskustella kenen kanssa vain ilman minkäänlaista häveliäisyyttä, on minusta kyseenalainen. Varsin vastenmieliseksi se muuttuu, kun ihmisten intiimeistä asioista syntyy duurirallatus, joka jää pitkällä aikavälillä soimaan korvaan siitäkin huolimatta, ettei vaivaa edes ole.

Vagifem. Vähän kuin fy fan. Ihan kelpo kirosana. Sitä tuskin kampanjalla haettiin.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti