Tämä hiljaisen uutispäivän otsikko etsiytyi näkimiin arkiviikolla jommasta kummasta keltaisesta verkkolehdestä (varmaan samasta, johon perehtyneisyyttäni kiitin työpaikan perjantaivisassa, kun tiesin oitis Bull Mentulan vaimon nimen. En silti saanut täysiä pisteitä - koska jääpallokysymys).
Nostin kulmakarvoja karkkiuutisesta sen verran, että jaoin asian työkavereiden aamupiiriin. Opettajia ja ohjaajia ympyrässä nauratti - eivät niinkään ne makeiset vaan - jonkun järkyttyminen pikkuasiasta karkkihyllyllä. Minua nauratti, kun joku ei heti ymmärtänyt selittämällä sukuelimen muotoa, vaan puhelimesta kaivettiin uutisen kuvitus esille. Jonkun mielestä pippelinamit olisivat olleet hauska lisä kotitaloustunnilla tehtyihin ystävänpäivämuffinsseihin. Todettiin, että niiden pystyyn tahi vaakaan asettelulla voisi saada mukavia lisävivahteita leivonnaisiin ja kodeista alkuillasta tuleviin yhteydenottoihin.
Yhdessä totesimme, että järkytyksensietokykyä ts. suhteellisuudentajua oppii työssä lasten ja nuorten kanssa, muun muassa. En yhtäkkiä keksi, mikä voisi hätkähdyttää niin paljon, että viitsisi illalla vielä naputella iltapäivälehden toimitukseen omalla nimellään julistamaan järkytystään. Pitäisi olla jotakin kohtalaisen ennennäkemätöntä, mitä mikään ruumiinosa tai siitä piirretty kuva tai valettu viinikumi ei oikein edusta. En järkyty lapsellisuuksista, eivätkä taatusti kollegatkaan, vaikka samassa mediassa opettajia tällä viikolla moitittiinkin keskiluokkaisiksi ja lasten todellisuudesta vieraantuneiksi.
Meillä auditorion puupöytiin on kaiverrettu luolamiestyyliin moniakin kuvioita, joista suurimmasta osasta näkee, että taiteilija ei ole koskaan päässyt ikuistamaansa kohdetta oikeassa elämässä katsomaan. Koivupintaa käy sääliksi ja vähän tekijöitäkin, järkyttyminen ei ole ollenkaan niin lähellä kuin myötähäpeä.
"Anatomisesti väärin pöytään kaiverrettu kuva ulkosynnyttimistä johti oppilaan harhaan kokeessa!"
Kuluneella viikolla olen nähnyt oppilaiden käsivarsissa myös tussipiirroksia kirkkoveneistä, vaikka juuri kukaan lapsi ei ole nykymaailmassa edes nähnyt oikeaa venettä saati soutanut sitä. Muuta kristillistä kuvastoa en ole tavannut näissä diy-tatuoinneissa. Sanoin kyllä, mitä ajattelen ihotaiteesta (tyhmän näköistä), lääkkeeksi ojensin nestesaippuaa. Seuraavalla välitunnilla kahvia ei ollut lainkaan sen vaikeampi niellä kuin ennen kokemustakaan.
Ei tässä maailmassa kannattaisi ihan joka asiasta järkyttyä. On olemassa isoja asioita ja pieniä asioita ja sitten vielä erikseen niitä oikeasti järkyttäviä asioita, joita jokaisen eteen tarjoillaan iltauutisissa ja joskus jopa oikeassa elämässä. Pikkuasiat voi ohittaa kiihtymättä, vaikka ne sattuisivatkin tulemaan eteen karkkihyllyllä tai varsinkin siinä.
(Kolme päivää myöhemmin järkyttävät elinherkut oli myyty vitsikkäinä suuhunpantavina loppuun turkulaisesta kivijalkaputiikista. Järkyttävän oivaltava mainostemppu.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti