Ei ole semmoista sisäseinän maalisävyä vielä keksitty, joka olisi sekä hyvä nyt että neljän kuukauden päästä. Meillä ainakaan. Jos ovat Tikkurilassa keksineet, on se sen verran täältä etäällä etelässä, ettei ole vielä kulkeutunut ämpäreissä meidän eteiseen. Ja koska kerran ei, keskeiset seinät tulee maalata vähintään kaksi kertaa vuodessa matkalla kohti täydellisyyttä.
Seinien väri on mielentilakysymys. Syksyllä on kiva maalata tummempaa ja kodikkaampaa ja keväällä on välttämättä saatava raikastusta. Eihän solekko maalia! Seinien lisäksi vanhoja puukalusteita on myös hauska uudistaa tunnistamattomiksi, ja leivinuunin kyljet ovat nekin nopeita muutoskohteita. Piisin pinnan tiilikuviointi häviää ajan saatossa kolmenkymmenen maalikerroksen alle. Työkaverini arveli varovasti, että perheemme migreenit saattaisivat helpottaa, jos jossakin päin taloa ei olisi aina laaja maalattu alue kuivumassa. Voi olla, mutta toisaalta sopimaton sävy ottaa sekin lopulta aina yläpäähän. Taistelun voi vain hävitä.
Poikkesin viikonloppuna ystävän luona kotitaloudessa, jossa varmasti joka ikinen väri on soinnutettu toiseen niin, että ei riitele saati satu silmiin. Niin sanottuja huteja ei ole tainnut sisustajalle syntyä, aamutohvelit ja koiratkin ovat kuin värikartan tehosteväreistä. Mutta täydellistä sävyä ei ole löytynyt: niin se vain sielläkin emäntä haluaa kevään tullen vaihtaa keskeiseltä paikalta tumman seinän vaaleammaksi. Puoliso saa turhaan yrittää kaksin käsin heiluttaa työläys- (keltainen) tai mahdottomuuskortteja (punainen) ihan samaan viisiin kuin meilläkin entivanhaan. Entivanhaan, koska kotitaloudessamme on jo saavutettu luovutusvoitto, joka koskee kaikkia tuleviakin koitoksia. Vaimoväen tahto sisustusasioissa on tuulimyllyjäkin vahvempi ja se tulee lopulta aina toteutumaan vaikka sitten väsytystaistelun kautta. Terveisiä Jokisuulle.
Maalikaupassa on kuin viininmaistajaisissa, paljon hienostuneita sanoja ja vähän siltoja ymmärrykseen tai kosketuspintoja todellisuuteen. Sävyt myyvät unelmia, harmoniaa, sovinnollista perhe-elämää, Marsin ja Venuksen saumatonta liittoa niin, että hullaannuksissaan saattaa unohtaa olevansa ostamassa ihan vain maalia - Hydra, Deimus, Hyperion, Desdemona, Tiffany, Sorbetti, Valamo, Bungalow, Vulkaniitti, Mantteli. No okei, tuo viimeinen on vissiin se, joka laitetaan armeijan joulupuuroon? Voi kai maastokuvioinen seinä olla kodinturvajoukkojen mielestä mukava sisustuselementti. Täytyy muistaa kotonakin aina pukeutua hirviliiviin ja kypärään, ettei satu harjoitellessa.
Akaasia, Iglu, Cirrus, Morsian, Kielo - upeat valkoisen eri sävyt! Arki on kaukana, kukaan ei metelöi, haise, piirrä seinään tai roiskuta siihen purkista valmista pastakastiketta, läksyt on aina tehty, kengät ovat kaapissa, tilillä tonni ylimääräistä.
Meidän värikartassa tuntuisi olevan Jankutus, Aamukärty, Likapyykki, Hervoton nauru, Kolme minuuttia liikaa paistunut paahtoleipä, Aktiivihiilihammastahna, Kissan oksennus, Tahma, Komposti, Maito loppu ja Liian lyhyt yöuni. Nekin ovat sävyjä tavallisen ihmisen tavallisesta elämästä. Varmaan siksi pitää saada maalata puolivuosittain, siltä varalta että joskus meillekin löytyisi Vaahtokarkki, Unelma onnesta, Intohimon tuulet, Sokerihuurretut karkkimurot ja mitä niitä on. Aina joku kuitenkin pilaa puuteripilvilinnan käymällä kakalla. Sitten taas maalataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti