tiistai 28. helmikuuta 2017

Teetkö näin ja näin, kuka tehdä jaksaa?

Tilasin itselleni käyttämältäni kuntosalilta personal trainerin ohjausajan (asiat, jotka täytyy olla tehtynä kerran ennen kuin täyttää neljäkymmentä). Omasta mielestäni tarvitsen ohjattujen voimistelutuntien lisäksi omaehtoista ja tavoitesuuntautunutta kilvoittelua itseni kanssa. Koska - - - you know ja sehän oli jo sovittu, että siitä teemasta ei riitä blogikirjoituksiksi kovin monta kertaa.

Menin ohjaustuokiolle naisten pitkissä kalsareissa ja hupparissa niin kuin olen nähnyt kaikkien puoliammattilaisten tekevän. Minun hupparissani lukee "Instant Teacher, just add Coffee", päättelin, että julistan pukeutumisellani olevani puoliksi liikunnallisen elämäntavan ruumiillistuma ja kansankynttilä samassa ihanan pehmeässä paketissa.

Ohjaaja oli ajatellut minulle kehonpainoharjoittelua, jolla lisätään lihasvoimaa sekä räjähtävyyttä. Rohkenin väittää, että perheeltä tiedusteltaessa jälkimmäistä ei tarvitse enää harjoitella muuten kuin säätelymielessä. "Kehonpaino" tarkoittikin tässä samaa kuin motorisesti haasteelliset vertikaalisesti suuntautuvat ja painovoimaa uhmaavat hokkuspokkustemput, joissa ei kuitenkaan käytetä lisäpainoa. Kehon paino riittää, ohjaaja sanoi. Olenkin tehnyt kaikkeni sitä lisätäkseni.

Tyhjän peilisalin autiudessa ohjaaja näytti minulle esimerkinomaisesti liikkeen, joka minun piti pyrkiä mahdollisimman täsmällisesti toistamaan. Sammakkohyppy kurkottaen kohti kattoa, alastulo imulla (absorb) koko jalkaterälle, lihaksikas ja kehonhallinnaltaan täydellinen henkilö näyttää sulavaliikkeisesti alle kerran. Sitä luulee tekevänsä saamansa näytön ja ohjeen mukaan ja samalla voi kolmelta peiliseinältä todeta, että tekee noin koko ajan sekä omaperäisesti eri tavalla että itsensä naurunalaiseksi. "Katsos, kun en ole ihan hetkeen tehnyt tällaisia kyykkyhyppelyitä, eikä kuuden kuukauden ajan jatkunut säännöllinen liikunta ole ihan vielä kompensoinut kahdentoista vuoden totaalilepoa". Tämä kaikki kahdeksalle eri liikkeelle ennen kuin nöyryytys saatiin päätökseen.

Personal trainerien koulutuksessa opetellaan varmasti appron (25op) laajuisesti kannustavan palautteen antamista kasvot peruslukemille pakottaen. Kaiken myönteisen palautteen ei ole myöskään pakko perustua todellisuudelle vaan vauvalihanvalkoiset valheet ovat täysin sallittuja. Ohjaushetkeni oli trainerin kannalta melko varmasti kuin pieni yksityinen sirkusnäytös, jossa katsojalle maksetaan neljänkymmenen euron sietämispalkkio nauramatta jättämisestä. Hän onnistui hienosti.

Onneksi kaikki salin seinät eivät ole peiliä vaan yksi antaa erinomaisesti kuntosaliyrityksen aulatilaan ja portaikkoon. Odottavilla ihmisparoilla ei ole muutakaan tekemistä kuin katsoa, mitä kaikkea ihmiset lasiseinän toisella puolella ovat valmiita tekemään epärealististen odotustensa täyttämiseksi (mieluiten ennen kesää). Ehdotin ohjaajalle, että hän voisi alkaa myydä ikkunan takana ihmettelevälle väkijoukolle lippuja naurujoogaan, koska sekin kai lasketaan jonkinlaiseksi hyvinvointipalveluksi. Voisin hyvin olla osapäiväinen sätkynukkepolo, elävä esimerkki tilasta, johon ei kannata itseään päästää.

Tulin kotiin ja terveysinnossani tein uunissa lehtikaalisipsejä. Sain syödä ne kaikki ihan yksin muun perheen katsellessa epäuskoisena vierestä. Tummanvihreät kasvikset ovat niin terveellisiä. Myöhemmin paikkasin energiavajetta parilla laskiaispullalla, eihän kukaan aivotyötä tekevä elä pelkällä lehtikaalilla. Ruokavalion koostumus keskimäärin riittävä, hyvää ja terveellistä sopivassa suhteessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti