keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kiharat ja konvehdit

Julkaisin sosiaalisessa mediassa kuvan itsestäni vaihteeksi takaa päin (selkäläskit eivät näy kuvassa). Pyysin jopa junioria auttamaan kuvan ottamisessa, siitä episodista saakin kokonaan toisen jutun. (Sitä näet tietenkin äkkiä luulisi, että 11-vuotias selfiesukupolven edustaja osaa käyttää kännykän kameraa niin, että alle sadan kuvan joukosta löytyisi edes yksi, jossa näkyisi kuvattava kohde sekä tarkasti että kokonaan.)

Kyse on yläpäästä, ei sitä tämän ikäisenä viitsi enää belfieitä saati alaetupuolta kuvata (tai pyytää ainakaan lasta tekemään niin). Eiliseen kuvaan tallentui räkätaudissa tyynyyn kaksi päivää hinkattu kananperse, jonka vallattomuutta ei edes tuntien litistyshoito ollut saanut talttumaan. Väri on maantie (rocky road full of colour), omaa tuotantoa sekin. Lapsi sanoi kuvatessa, että "sun tukka on likaisen värinen". En kuullut sitä.

Ajattelin, että naisystäväni Facebookissa kyllä ottavat asiaan kantaa ja ymmärtävät puhaltaa muutoksen tuulta. Liitin päivitykseen takapiiskakuvan ja kysymyksen "Mitä tekisit tälle, jos se kasvaisi omasta päästäsi?". Aamuun mennessä olin saanut liudan kommentteja tyylitietoisina ja järkevinä pitämiltäni sisarilta. Niiden sisältö oli pääasiassa luokkaa "en tekis mitään!". 

Sen täytyy olla suoraan verrannollista. Kanssasiskot ovat sitä tyytyväisempiä, mitä rumemmalta ystävät näyttävät. Se asettaa heidät luonnonvalinnassa paremmalle sijalle. Kannustetaan toisia oikein Vaakakapinaa myöten olemaan läskejä ja laittautumattomia ja valehdellaan, että karmea pörrö on ihaninta mistä saattaa haaveilla (ainakaan se ei ole lehmännuolema). Olen varma, että kampaajani kyllä keksisi kolmenumeroisen uudistuksen hetkessä. Hän onkin mies. Veljeni liitti kommentteihin irokeesinteko-ohjeet. Hänkin on mies. 

Mihinkään, EI MIHINKÄÄN voi luottaa. Paitsi miehiin. Tänään kampaan. 

Jälkikirjoitus. Olen kaksi viikkoa avoimesti nyyhkyttänyt uutta ennätyselopainoani (lukemat raskausviikolta 22) kilogrammoina - vain perheelle ja muutamalle valikoidulle lähiympäristössä. Esiteini sanoi eilen, että "huomaa kyllä, että olet kipeä, kun syöt ihan kaiken, minkä juoksematta saa kiinni". En kuullut sitäkään. Mies vei aamulla lapset kouluun ja poikkesi samalla kaupassa. Toi pussillisen konvehteja sairasvuoteelleni naama onnellista hymyä vinonaan. Miehiin voi luottaa. (On näemmä vaikea esittää tavoitteensa toisten ymmärrettävästi. Otan suklaata.)

3 kommenttia:

  1. Luulen, että joudun palaamaan pari ruutua taaksepäin pelilaudalla, kun valitsen seuraavaa ripsiväriä. Tämä ei nyt sisällä maksullista tuotesijoittelua. Sensai 38 pestään pois lämpimällä vedellä, eikä se valu poskille naurunkyynelien matkassa. Eli sait kyllä heti alkumetreistä vaki( ei siis vagi) seuraajan. Oon kertonut tämän usein livenä, vielä useammin seinällä - sinuun voi aina luottaa. Olet Rakas❤.

    VastaaPoista
  2. Voi helevatan helevata! 😂😂😂

    VastaaPoista
  3. Voi helevatan helevata! 😂😂😂

    VastaaPoista